Me ihmiset olemme huonoja ennustamaan tulevaa. Siksi idea rakennusten pitkäaikaiskestävyydestä tarvitsee täydentävän näkökulman väliaikaisuudesta. Aikaa parhaiten kestävät rakennukset ovat niitä, jotka mukautuvat uusiin käyttötarkoituksiin.
Seuraavien sukupolvien tarpeet yllättävät aina. Historia osoittaa, että ihmisten ja yhteiskunnan tarpeet muuttuvat nopeammin ja myös erilaiseen suuntaan kuin mitä kaupunki- ja rakennussuunnittelussa kykenemme ennakoimaan.
Vai osasimmeko 50 vuotta sitten nähdä, mitä odotamme teknologian, työnteon ja asumisen puitteilta tänään? Nyt puramme rakennuksia, joita eivät näihin odotuksiin vastaa, ja uudelleenrakennamme kaupunginosia, joiden luonne on muuttunut kasvun ja liikenneyhteyksien myötä.
Suomessa asuinrakennukset puretaan keskimäärin 50–60 vuoden ja toimitilat 40–50 vuoden iässä. Syynä ei ole ”purkuvimma” vaan korjauskelvottomuus, muuttuneet tarpeet tai sijainnin ja käyttötarkoituksen epäsuhta.
Jokainen rakennus on lopulta väliaikainen
Kiertotalouden edistämisessä täytyy katsoa sekä menneisyyteen että nykyhetkeen, jotta jo kierrossa olevat materiaalit saadaan esimerkiksi purettavista rakennuksista uudelleen hyötykäyttöön.
Uudelleenkäyttö on hankalaa ja kallista siksi, ettei rakennusten suunnittelussa ole ajateltu sitä, että ne tullaan jonain päivänä purkamaan. Monesti peruskorjattavuuttakaan ei ole huomioitu niin, että korjaus voitaisiin tehdä rakenteita rikkomatta.
"Rakennusten idea pitää ajatella uudelleen materiaalien väliaikaisiksi pysäkeiksi."
Sadan vuoden elinkaarikaan ei ole niin pitkä, että rakennusmateriaalit voitaisiin sen jälkeen haaskata. Materiaalit, kuten hiekka ja rauta, ovat rajallisia ja niiden muodostuminen vie luonnolta kymmeniä tuhansia, jopa miljoonia vuosia.
Tämän vuoksi rakennuksia ei pidä suunnitella materiaalien loppusijoituskohteeksi, vaan väliaikaiseksi pysäkiksi, josta materiaalit jatkavat matkaansa uudelleen käyttöön. Lue lisää: Purettavaksi suunnittelu
Ennustamisen vaikeus voitetaan joustavuudella
Aikaa parhaiten kestävät rakennukset ovat niitä, jotka mukautuvat uusiin käyttötarkoituksiin. Hyviä esimerkkejä ovat rakennukset, joissa on korkeat kerrosvälit ja avoimet, muunneltavat tilat. Tilat täydentyvät modulaarisilla ratkaisuilla, kuten väliseinäjärjestelmillä ja siirrettävillä koppirakenteilla.
Muunneltava rakennus voi elää monia elinkaaria – kuten Turun Mekano-talo, joka on toiminut oppilaitoksena, urheiluhallina ja nyt asuintalona.
Joustavuutta edustaa myös peruskorjattavuuden suunnittelu siten, että runkoa lyhytikäisemmät rakenneosat (esim. julkisivulevyt) ja järjestelmät (esim. putkisto) voidaan korjata tai vaihtaa rikkomatta rakenteita ja käyttöä häiritsemättä. Teknisissä järjestelmissä ja rakennusosien kokonaisuuksissa voidaan niissäkin hyödyntää modulaarisuutta, jonka ansiosta peruskorjaus onnistuu muista rakenteista erillään.
Väliaikaisuus toteutuu purettavaksi suunnittelulla
Ehjänä purku on nopeaa ja jopa seitsemän kertaa edullisempaa, jos rakennusosien irrotettavuus on suunniteltu ennalta. Jokainen rakennus on lopulta väliaikainen, ja elinkaaren lopun hyötyarvo olisi tärkeää huomioida jo suunnittelussa – toki suunnittelun ja rakentamisen kustannusta merkittävästi kasvattamatta, sillä harva rakennuttaja on valmis maksamaan arvosta, joka realisoituu vasta monien vuosikymmenten kuluttua.
Design for Disassembly (DfD) tarkoittaa kiinteistön rakenteiden suunnittelua siten, että ne voidaan helposti irrottaa ja käyttää uudelleen. Pienemmässä mittakaavassa purettavaksi suunnittelulla voidaan mahdollistaa pintamateriaalien purkaminen ja vaihtaminen ehjänä. Esimerkiksi hotellien tai toimistorakennusten laatoitukset puretaan tyypillisesti ”kaupallisen”, ei teknisen käyttöiän päätyttyä. Jos laatat kiinnitetään ehjänä purkamisen mahdollistavalla laastilla, ne voidaan irrottaa ja käyttää uudelleen.
Bonus: Kiertotaloudesta uutta materiaalista arvoa rakennuksille
Kun suunnittelemme rakennukset purettaviksi ja yhdistämme rakennusosiin niiden ominaisuudet ja käyttöhistorian sisältävän datan, rakennuksista muodostuu materiaalipankkeja. Pankissa varallisuus on selkeästi dokumentoitu, digitaalisesti tunnistettavissa ja helposti kaupattavissa. Tämä mahdollistaa materiaalien tehokkaan uudelleenkäytön ja lisää rakennusalan tuottavuutta. Rakennuksen arvo ei olekaan vain käyttötarkoituksessa, vaan myös materiaaleissa ja niiden kiertokulussa.
Rakennusten suunnittelussa on syytä hyväksyä epävarmuus ja väliaikaisuus. Kun otamme nämä tosiseikat lähtökohdiksemme, ja keskitymme joustavuuteen ja purettavuuteen, rakennus ei ole kertakäyttötavara, vaan arvokas materiaalipankki, joka palvelee useita elinkaaria.
Tulevaisuudessa materiaalivirtojen ja niihin liittyvän datan hallinta on avain sekä tuotannolliseen tehokkuuteen että luonnonympäristöä vaalivaan kiertotalouteen.
Kirjoittaja Liisa Jäätvuori on ympäristövastuullisen hankejohtamisen innovaattori ja kestävyyteen perehtynyt tekniikan tohtori, joka toimii puhuu kiertoälykkään rakentamisen puolesta. Liisa työskentelee A-Insinöörien vastuullisuus- ja kehitysjohtajana.
