Siltasuunnittelun suunnittelupäällikkö Anssi Mattila näkee työssään, miten älykkäidenkin teknologioiden rinnalla tarvitaan vahvaa insinööriosaamista, harkintakykyä ja ihmisten yhteistyötä. Hailuodon kiinteän yhteyden rakentaminen Oulun edustalla on tästä konkreettinen esimerkki.
– Tekoälyn murros alkaa jo muuttaa suunnittelutyötä. Mekaaninen työ ja laskenta vähenevät, ja tulevaisuudessa suunnittelijan työ keskittyy enemmän suunnitteluratkaisujen ohjaamiseen, arvioimiseen ja kokonaisuuksien hallintaan. Pitää ymmärtää, pitävätkö tekoälyn tekemät laskelmat paikkansa ja ovatko ratkaisuehdotukset oikeasti toimivia, sillä vastuu ratkaisusta säilyy yhä suunnittelijalla.
Seuraan tarkasti uusia teknologioita. Olen mukana tekemässä Oulun siltasuunnitteluyksikön ohjelmistohankintoja ja kehittämässä työkaluja. Vaikka työn tekemisen tavat muuttuvat, siltasuunnittelussa tarvitaan jatkossakin vahvaa insinööriosaamista: ymmärrystä rakenteiden toiminnasta, kuormista, lujuusopista ja teknisestä mekaniikasta. Ala ja työkalut kehittyvät koko ajan. Siksi uusia asioita täytyy olla valmis omaksumaan koko työuran ajan.
“Tuskin tulee toista Hailuodon kaltaista projektia”
– Suunnittelemme rakenteita, joiden täytyy kestää suuria kuormia ja toimia turvallisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa jopa yli sadan vuoden ajan. Se on yksi siltasuunnittelun hienoimmista puolista – työn jälki jää näkyviin pitkäksi aikaa.
Yksi merkittävimmistä projekteista urani aikana on ollut Hailuodon kiinteä yhteys Oulun edustalla. Pengertiestä ja kahdesta pitkästä sillasta koostuvalla yhteydellä on suuri merkitys alueen ihmisten liikkumiselle.
Työskentelin lähes kahden vuoden ajan Huikun sillan suunnitteluryhmässä täysipäiväisesti. Alkuvaiheessa roolini painottui sillan alusrakenteiden ratkaisujen kehittämiseen. Työssä piti sovittaa yhteen kuormat, meriolosuhteet, rakenteiden mittakaava ja rakennettavuus. Perehdyin erityisesti alusrakenteiden muotojen optimointiin, jotta jää- ja tuulikuormien vaikutuksia voitiin hallita mahdollisimman hyvin.
Suunnittelun edetessä ohjasin myös nuorempien suunnittelijoiden työtä. Myöhemmin siirryin kannen liittorakenteen suunnitteluun, jossa vastasin sillan pääpalkkien mitoituksesta. Ratkaisuja kehitettiin tiiviissä yhteistyössä urakoitsijan ja ulkoisen tarkastajan kanssa, jotta ne olivat sekä rakennettavia että kustannustehokkaita.
Projekti on ollut poikkeuksellinen, enkä usko, että urallani tulee vastaan enää toista samanlaista. Täysin uusia liikenneyhteyksiä rakennetaan Suomessa nykyisin harvoin.
Jokainen suunnittelukohde opettaa uutta
– Jatkuva uuden oppiminen pitää työn mielenkiintoisena. Jokainen suunnittelukohde on erilainen eikä täysin valmiita ratkaisuja ole koskaan.
Hyvä suunnittelija tarvitsee teknisen osaamisen lisäksi ongelmanratkaisukykyä sekä kykyä hankkia ja soveltaa tietoa. Apua kannattaa osata pyytää. Monesti ratkaisu löytyy keskustelemalla kollegoiden kanssa. Kyse voi olla pienestä yksityiskohdasta, joka auttaa ratkaisemaan koko ongelman.
Urani alkuvaiheessa opin paljon esimerkiksi Oulun Kivisydän-parkkiluolan ja Helsingin Jätkäsaaren Hyväntoivonpuiston projekteista, joissa pääsin nuorena suunnittelijana ottamaan vastuuta. Kivisydämessä tein raudoitustarkastuksia työmaan pimeissä luolissa. Hyväntoivonpuisto oli puolestaan ensimmäisiä isoja hankkeita, joissa tietomallintaminen oli merkittävässä roolissa. Ahtaaseen kaupunkiympäristöön sovitettiin monenlaisia rakenteita, kuten päiväkodin piha ja urheilukenttä.
Rakenteiden suunnittelijasta kokonaisuuksien ohjaajaksi
– Rakennusala oli minulle luonteva valinta jo nuorena, sillä isäni oli rakentaja. Yliopistossa kiinnostuin siltasuunnittelusta ja pääsin opintojen loppuvaiheessa tekemään diplomityöni Ponvialle, joka liittyi sittemmin A-Insinööreihin. Jatkoin suunnittelijana ja myöhemmin projektipäällikkönä. Nykyisessä roolissani suunnittelupäällikkönä aloitin 2025.
Nykyään ohjaan hankkeita ja suunnittelukokonaisuuksia. Esimerkiksi vedän projekteja, tarkistan suunnitelmia ja huolehdin resursoinnista. Teen myös yhä suunnittelua, mutta tehtäväni painottuvat aiempaa enemmän erikoisempiin rakenteisiin, kuten esimerkiksi riippu- ja vinoköysisiltojen kantavuustarkasteluihin. Työhöni kuuluu myös tarjousten laatimista, jossa vaaditaan laajaa näkemystä hankkeen teknisestä haastavuudesta ja työmäärästä.
Nuorempien suunnittelijoiden tukeminen on myös tärkeä osa työtäni. On paljon tietoa, jota ei löydy ohjeista tai papereista. Siksi koen tärkeäksi jakaa kokemustani eteenpäin.
Vaatimustaso nousee, yhteistyö lisääntyy
– Siltasuunnittelu on muuttunut paljon myös koko alan näkökulmasta. Tietomallien käyttö on yleistynyt ja tiedonhallinnan merkitys kasvanut. Suunnittelusta on tullut aiempaa kokonaisvaltaisempaa, ja suunnittelijalta vaaditaan yhä laajempaa osaamista. Myös suunnitelmien laatuun ja niiden tarkastamiseen kohdistuu aiempaa enemmän vaatimuksia.
Nykyään asioita ratkotaan yhdessä tilaajien, urakoitsijoiden ja muiden suunnittelijoiden kanssa. Se on lisännyt ymmärrystä siitä, miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat koko hankkeeseen. Erityisesti allianssihankkeissa suunnittelijat pääsevät aiempaa tiiviimmin mukaan hankkeiden toteutukseen.
Arvostan avointa keskustelukulttuuria. Meillä asioista puhutaan suoraan, apua on helppo pyytää ja ihmiset jakavat osaamistaan toisilleen. Pitkä yhteinen historiamme näkyy työpaikalla keskinäisenä luottamuksena ja vahvana yhteishenkenä. Myös työn joustavuus on ollut minulle tärkeää. Etätyömahdollisuudet ja vapaus järjestää työaikaa helpottavat lapsiperheen arkea ja auttavat sovittamaan työn ja muun elämän yhteen.
ANSSI MATTILA, SUUNNITTELUPÄÄLLIKKÖ, A-INSINÖÖRIT
