Uutiset

Aluerakentamisen ilmastovaikutusten määrittely ja ohjaus ontuu

Kunnat ovat asettaneet tavoitteita hiilineutraaliudelle, mutta tavoitteiden yhteys rakennettuun ympäristöön, kaavoitukseen, maankäyttöön ja aluerakentamiseen puuttuu. Useimmille rakennushankkeiden parissa toimiville tahoille on varsin epäselvää, miten kaupungin hiilineutraaliustavoitteita tulisi alueita suunnitellessa ottaa huomioon. Vihreä rakentaminen edellyttäisi yhtenäistä hiilineutraalin alueen määritelmää.

Suomen kaupungeissa ei ole määritelty yhtenäistä aluerakentamisen hiilineutraaliuden laskemis- ja todentamistapaa, vaan hiilineutraaliustavoitteita sovelletaan alue- ja tapauskohtaisesti.

A-Insinööreissä tutkittiin kuutta uudisrakentamisen aluetta, jotka kertovat pyrkivänsä hiilineutraaliuteen. Ilmastovaikutuksia on uudisrakentamishankkeesta riippuen laskettu monella eri tavalla, eikä mahdollisuutta vertailuun ole. Myös koko alueen ja rakentamisen koko elinkaaren kattava kokonaisvaltainen ote puuttuu.

– Jos aluerakentamisen hiilijalanjälkeä ei tiedetä, sitä ei voida myöskään ohjata. Hiilineutraaliustavoitteisiin liittyviä laskelmia kyllä laaditaan, mutta niiden sisällöt ja laatu vaihtelevat suuresti. Se vaikeuttaa oikeiden toimenpiteiden tunnistamista ja hidastaa koko alan kehittymistä, sanoo A-Insinöörien kestävän kehityksen johtaja Liisa Jäätvuori.

Marjaana Alanko tutki A-Insinöörien pyynnöstä hiilineutraaliuuteen tähtääviä uudisrakentamisen alueita, ja löysi Savonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään kymmenkunta erilaista tapaa laskea ilmastovaikutuksia.

Selvitys osoitti, että Suomessa tarvitaan yleisesti hyväksytty hiilineutraalin alueen määritelmä sekä yleisesti käytössä oleva laskentamenetelmä. Tämä palvelisi alueet kokonaisuutena huomioon ottavia hiilineutraaliusselvityksiä, edistäisi kokonaisvaltaista päästöjen vähentämistä ja lisäisi myös rakentamisen läpinäkyvyyttä.

– Yhtenäinen laskentatapa mahdollistaisi erilaisten alueiden hiilijalanjälkitason vertailun. Kun samalla menetelmällä tuotettua laskentadataa kertyisi eri kohteista, kasvaisi myös ymmärryksemme normaalista ja ’hyvästä’ hiilijalanjälkitasosta sekä vaikuttavista keinoista hiilipäästöjen minimointiin, Alanko sanoo.

Alangon tarkastelussa oli kuusi aluetta: Tuusulan My Town, Tampereen Hiedanranta, Espoon Kera, Helsingin Malmi, Turun Skanssi ja Kirkkonummen Ekoälykylä. Hiilineutraalissa rakentamisessa aluerakentaminen on avainroolissa.

– Kuntien pitäisi nähdä metsä puilta. Niin tärkeää, kuin yksittäisten rakennusten hiilipäästöjen vähentäminen onkin, paljon isompi kysymys on se, miten aluesuunnittelun varhaisessa vaiheessa huomioidaan kokonaisratkaisun ilmastovaikutus, Liisa Jäätvuori sanoo.

Vaikka yksittäinen rakennus alueella olisi hiilijalanjäljeltään neutraali, kokonaissäästöt jäävät kuitenkin pieniksi esimerkiksi jos sijainnista johtuen aiheutuu merkittäviä liikenteen päästöjä tai alueen rakentaminen vaatii massiivista infra- ja esirakentamista.

Kokonaisvaltaisen aluerakentamisen laskentamallin tulisi sisältää laskentajakson aikainen hiilijalanjälki ja -kädenjälki huomioiden ainakin rakennusten rakentaminen, infra- ja esirakentaminen, energiankulutus, liikenne ja alueellisen hiilitaseen muutos.

Lisätietoja:
Liisa Jäätvuori, johtaja, kestävä kehitys ja uudet palvelut, A-Insinöörit
puh. +358 44 300 1358
liisa.jaatvuori@ains.fi

AMK-opinnäytetyö 2021: Hiilineutraali aluerakentaminen, Marjaana Alanko

 

"Jos aluerakentamisen hiilijalanjälkeä ei tiedetä, sitä ei voida myöskään ohjata."

Liisa Jäätvuori
kestävän kehityksen johtaja
A-Insinöörit

 

TILAA UUTISKIRJE