Turun musiikkitalo Fuuga tarjoaa kansainvälisen tason puitteet musiikille ja tapahtumille. Rakennuksen näyttävä arkkitehtuuri, monimuotoiset rakenteet ja akustiikka edellyttivät rakennesuunnittelulta ja rakentamiselta poikkeuksellista mittatarkkuutta.
Musiikkitalo Fuuga on Turun uusi maamerkki Aurajoen rannassa. Syksyllä 2026 valmistuvassa rakennuksessa on 1 300-paikkainen pääsali, 300-paikkainen monitoimisali, ravintoloita ja kattoterassi. Se toimii myös Turun filharmonisen orkesterin uutena kotina.
– Turku on odottanut uutta musiikkitaloa pitkään. Fuuga tarjoaa huippuluokan puitteet konserteille ja tapahtumille. Samalla se on kaikille avoin kohtaamispaikka ravintoloineen. Rakennus on onnistuttu sovittamaan ahtaalle tontille niin, että sen arkkitehtuuri pääsee oikeuksiinsa keskeisellä paikalla Aurajoen rannassa. Sieltä on myös huikeat näkymät Turun keskeisiin maamerkkeihin, Turun kaupungin rakennuttajainsinööri Reino Pöyhönen sanoo.
Fuuga toteutetaan allianssina, jonka osapuolia ovat Turun kaupunki, Hartela, PES-Arkkitehdit ja WSP Finland. A-Insinöörit vastaa rakennesuunnittelusta WSP:n alihankkijana. A-Insinöörit toimii myös kohteen paloturvallisuussuunnittelijana sekä työmaan kosteudenhallinnan ja turvallisuuden koordinaattorina. Hankkeeseen on osallistunut noin 20 A-Insinöörien asiantuntijaa.
Poikkeuksellinen geometria vaati räätälöityjä rakenneratkaisuja
Fuugassa on paljon kaarevia muotoja ja vain hyvin vähän suoria kulmia. Arkkitehtuuriltaan ja akustiikaltaan huipputasoinen rakennus on edellyttänyt useita kymmeniä juuri Fuugaa varten kehitettyjä rakenneratkaisuja.
– Fuuga on rakennesuunnittelijalle todellinen kerran elämässä -projekti. Arkkitehtuuri, akustiikka ja rakenteet ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Suunnittelijat ja rakentajat tekevät oman osansa kuin orkesterin eri soitinryhmät, ja lopputulos syntyy niiden yhteispelillä. Rakennesuunnittelulla varmistimme, että kunnianhimoiset tavoitteet toteutuivat käytännössä, Fuugan vastaava rakennesuunnittelija, A-Insinöörien operatiivinen johtaja Pekka Narinen kertoo.
Musiikkitalon runko on terästä ja betonia, ja puuta käytetään sekä rakenteissa että verhouksissa. Konserttisalin rakenteet kuuluvat hankkeen vaativimpiin. Tukipalkkien välinen etäisyys eli jänneväli on jopa 40 metriä. Yli 20 metriä korkeat seinät on tuettu ilman tavanomaisia tukirakenteita, ja ne kannattelevat teräsristikoiden lisäksi parvilla sijaitsevia katsomoita. Katon teknisessä suunnittelussa piti huomioida myös esitystekniikan aiheuttamat suuret kuormat.
– Rakennesuunnittelun näkökulmasta Fuuga on yhtä vaativa kohde kuin suuret stadionit tai poikkeuksellisen korkeat rakennukset. Kantavien rakenteiden turvallisuusvaatimukset ovat keskimääräistä korkeammat, joten rakenteisiin on jätettävä tavallista enemmän varmuutta, A-Insinöörien projektipäällikkö Markus Puranen sanoo.
Vaikka musiikkitaloon kehitettiin useita erityisratkaisuja, toteutuksessa hyödynnettiin mahdollisimman paljon myös esivalmistettuja rakennusosia.
Akustiikka vaikutti perustuksista salirakenteisiin
Musiikkitalon pääakustikkoina toimivat konserttisaliakustikko Eckhard Kahle ja monikäyttösalien asiantuntija Henrik Möller. Rakennesuunnittelulla luotiin edellytykset heidän suunnittelemansa akustiikan toteutumiselle.
Akustiset tavoitteet ohjasivat rakennuksen rakenneratkaisuja perustuksista katsomorakenteisiin. Pääsalin lattiarakenne suunniteltiin erityisen huolellisesti, jotta kävelystä syntyvät äänet ja tärinä eivät siirry kantavaan runkoon. Salien ulkopuoliset seinärakenteet estävät äänen siirtymistä rakenteisiin, ja salit erotettiin toisistaan siten, ettei ääni pääse kulkeutumaan rakenteiden kautta tilasta toiseen. Myös katsomorakenteiden värähtely mitoitettiin tukemaan salin akustisia tavoitteita.
– Jokainen rakenneratkaisu suunniteltiin tukemaan rakennuksen akustiikkaa. Betonirakenteisiin syntyy käytännössä aina halkeamia, joten Fuugan salien seinät suunniteltiin siten, että halkeamat jäävät mahdollisimman pieniksi. Tavoiteltu halkeamaraja on lähes yhtä tiukka kuin vesitiiviissä rakenteissa, jotta seiniin ei muodostu äänen kulkeutumista mahdollistavia rakoja, Markus Puranen kertoo.
Noin 15 metriä korkeassa monitoimisalissa on niin sanottu box in box -rakenne, jossa betonisen ulkokuoren sisällä on erillinen puinen kelluva sisärunko. Ratkaisu vähentää ulkoisen melun ja tärinän vaikutuksia, ja sitä käytetään akustisesti vaativissa tiloissa, kuten äänitysstudioissa ja konserttisaleissa.
Akustiset vaatimukset vaikuttivat myös rakennuksen perustuksiin. Aurajokeen viettävän tontin vuoksi rakennuksen toinen puoli on kallion ja toinen noin 15-metristen paalujen varassa. Perustamistapa vaihtuu juuri pääsalin kohdalla, minkä vuoksi sekä perustuksista että salin rakenteista suunniteltiin poikkeuksellisen jäykkiä.
Tietomallinnus piti suunnitelmat ajan tasalla
Digitaalinen tietomalli oli keskeinen työkalu Fuugan suunnittelussa ja rakentamisessa. Sen avulla eri suunnittelualojen ratkaisuja voitiin tarkastella yhtenä kokonaisuutena ja pitää suunnitelmat ajan tasalla myös rakentamisen aikana.
Esimerkiksi konserttisalissa on lähes 20 erilaista kaarevuussädettä, joiden toteuttaminen vaati poikkeuksellista tarkkuutta. Kaarevien seinien raudoitukset mallinnettiin digitaalisesti ja taivutettiin jo valmistusvaiheessa täsmälleen oikeaan muotoonsa. 3D-malli auttoi myös suunnittelemaan musiikkitalon liittymisen viereiseen Turun kaupunginteatteriin ja pysäköintihalliin.
– Tietomallin avulla varmistettiin esimerkiksi konserttisalin katsomorakenteiden ja niitä kannattelevien teräsrakenteiden yhteensopivuus. Myös talotekniikan ja muiden suunnittelualojen ratkaisujen yhteensovittaminen onnistui tietomallin ansiosta. Mahdolliset ristiriidat voitiin tunnistaa ennen työmaalle siirtymistä ja ehkäistä näin virheet jo suunnitteluvaiheessa, A-Insinöörien rakennesuunnittelija Victoria Sulina kertoo.
Millimetrien tarkkuus varmistettiin myös työmaalla
– Fuuga on ollut monella tapaa vaativa kohde. Allianssimalli on antanut hyvät edellytykset arvioida vaihtoehtoja yhdessä ja löytää toimivimmat ratkaisut. Myös työturvallisuudessa on onnistuttu erittäin hyvin, Turun kaupungin rakennuttajainsinööri Reino Pöyhönen kertoo.
Erityisesti konserttisalin toteutustapaa kehitettiin koko allianssiryhmän yhteistyönä, jotta kokonaisuus voitiin toteuttaa aikataulun, kustannusten ja rakenteiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kun salin betonirunko valmistui, tila laserkeilattiin ja toteutunut rakenne vietiin takaisin 3D-malliin. Näin varmistettiin, että rakenteet oli toteutettu suunnitellulla tarkkuudella.
– Akustiikka edellytti, että rakenteiden ja pintojen sijainnit toteutuivat millimetrien tarkkuudella. Se asetti työmaalle poikkeuksellisen tiukat toleranssit jo runkovaiheessa. Näin monimuotoista rakennusta olisi vaikea toteuttaa ilman tietomallia ja hankkeen osapuolten saumatonta yhteistyötä, Hartelan projektipäällikkö Juha Kartastenpää sanoo.
Suunnittelu jatkui tiiviisti rakentamisen rinnalla, ja A-Insinöörien Markus Puranen työskenteli työmaalla lähes vuoden ajan tukemassa työnjohtoa ratkaisujen toteuttamisessa.
