E-luvun laskentakertoimet saattavat pian ohjata aiempaa voimakkaammin vihreään energian hankintaan, mikä ei ole kiinteistöjen elinkaariviisauden kannalta vain hyvä asia. Parhaillaan eduskunnassa oleva energialainsäädännön uudistus pitää sisällään myös uusia vaatimuksia paljon energiaa käyttäville yrityksille, kirjoittaa Lauri Savolainen.
Eduskunta on parhaillaan uudistamassa energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntöämme vastaamaan yleiseurooppalaista rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä. Direktiivin tavoitteena on rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen, ja hiilijalanjäljen pienentäminen – molemmat asioita, joissa Suomessa olemme olleet – etenkin tekniseltä osaamiseltamme – Euroopan kärkeä.
Näiden tavoitteiden toteutumista on käytännössä jo pitkään mitattu E-luvun (kWh/m²/vuosi) avulla, joka kuvaa rakennuksessa käytetyn energian kokonaispäästöjä. Laskennallinen luku perustuu yhtäältä rakennuksen kokonaisenergiakulutukseen ja toisaalta laskentakertoimien kautta siihen, millaisia energiamuotoja (esim. sähkö, kaukolämpö, puu) rakennus käyttää, ja ottaa sitten huomioon paitsi kulutuksen myös ympäristövaikutukset. E-luku määrittää rakennuksen energiatehokkuusluokan (A-G); mitä pienempi E-luku, sitä energiatehokkaampi rakennus on.
E-luku on onnistuneesti ohjannut reilun vuosikymmenen suomalaisia kiinteistöjä energiapiheiksi ja ympäristöystävällisemmiksi. Kun rakennusmääräyksissä vuonna 2012 voimaan tullutta laskentamenetelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että asunnonostajat ja kiinteistönomistajat voivat vertailla E-luvun avulla rakennuksen energiatehokkuutta sen sijainnista ja ilmastovyöhykkeestä riippumatta Helsingistä Utsjoelle.
E-luku on ollut esimerkiksi asunnon tai toimistotilan ostajille hyvä työkalu arvioida rakennuksen teknisiä ominaisuuksia, joilla voi olla merkitystä huolto- ja kunnossapitokustannuksiin, energiakuluihin tai mahdollisesti jopa rahoituskustannuksiin.
E-luvun vertailukelpoisuus murenemassa
Nyt kotimaiseen lainsäädäntöön on tulossa laskentakertoimien muutos, joka huomioi aiempaa vahvemmin käytetyn energian muodon ja todelliset päästöt. Rakennus voisi saavuttaa hyvän E-luvun hankkimalla uusiutuvaa energiaa tai vain sijaitsemalla alueella, jossa paikallinen kaukolämpö on vähäpäästöistä. Energiatehokkuudeltaan täysin samanlaisen rakennuksen E-luku voisi olla jatkossa erilainen riippuen siitä, missä rakennus sijaitsee ja millaista energiaa se hankkii.
Aiemmin vaalittu E-luvun vertailukelpoisuus siis heikkenee, joskin energiankulutuksen määrä kyllä selviää energiatodistuksesta, jos sitä vain osaa lukea. Muutos suosii automaattisesti pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kiinteistöjä, missä kaukolämmön tuotanto on hajautettua ja vihreästi tuotettua energiaa on paremmin saatavilla.
Meidän kiinteistöalan asiantuntijoiden suurin huoli on, että muutos mahdollistaa kikkailun: Ostamalla energiatodistuksen laatimishetkellä esimerkiksi vähähiilistä kaukolämpöä, voidaan tehdä vähemmän investointeja rakennuksen energiatehokkuuteen ja elinkaareen – hankkia huonommat IV-koneet, vähemmän eristeitä ja heikommat ikkunat. Esimerkiksi nykyisin energiatehokkuudeltaan huonoimpaan 15 prosenttiin kuuluva toimistorakennus voisi laskennallisesti päästä jopa 15 prosentin parhaimmistoon vain ostamalla uusiutuvan kaukolämmön ja sähkön sertifikaatteja.
Yleisestikin ottaen uudistus raottaa ovea nykytasoa heikompaan uudisrakentamiseen. Tämä olisi luonnollisesti niin käyttäjän, rakennuksen kuin ympäristönkin kannalta huomattavasti nykyistä huonompi ratkaisu pitkällä aikavälillä. Energiatehokkaat rakennukset kuluttavat vähän energiaa myös silloin, kun uusiutuvaa energiaa on heikosti saatavilla.
Energiakatselmusten lisäksi pakolliseksi tulossa hallintajärjestelmä
Hallituksen esitys energiatehokkuuslain ja siihen liittyvien lakien muuttamisesta ovat parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.
Energiatehokkuusvaatimukset tiukentuvat EU:n ja Suomen lainsäädännön myötä, mikä ohjaa E-lukua kohti pienempiä arvoja. Uuden rakennuksen on oltava ns. päästötön rakennus vuoden 2030 alusta alkaen, julkisten uudisrakennusten jo vuoden 2028 alusta lähtien. Myös vanhojen kiinteistöjen energiatehokkuusvaatimuksia ollaan kiristämässä tulevaisuudessa asteittain osana vuoteen 2050 ulottuvaa perusparannussuunnitelmaa.
Samassa lakipaketissa päivitetään myös yritystoimintaa koskevia velvoitteita. Tähän asti pakolliset energiakatselmukset ovat määräytyneet yrityksen koon perustella. Jatkossa energiakatselmusten tekemistä – neljän vuoden välein – edellytetään yrityksiltä, joiden energiankulutus on yli 2 700 MWh/vuosi. Yli 23 600 MWh vuodessa energiaa käyttäville yhtiölle on tulossa pakolliseksi sertifioitu energiahallintajärjestelmä. Käytännössä kyse on ISO 50001 -järjestelmästä tai vastaavasta systemaattisesta tavasta seurata, johtaa ja optimoida energiankulutusta.
Palaan vielä E-lukuun. Sen laskentaan liittyvien painokertoimen muutosten taustalla on varmasti monta hyvää perustelua, kannustaahan muutos ympäristövastuullisen energian hankintaan ja tuotantoon. Lisäksi se lisää luokituksen joustavuutta ympäristössä, jossa energiatehokkuusvaatimukset jatkuvasti kiristyvät.
Vihreän siirtymän toteutumisen, kiinteistöjen elinkaarien ja meidän ihmisten kannalta on kuitenkin tärkeää, että puhtaamman energiantuotannon ja käytön lisäksi pyrimme pienentämään energian kulutusta. Kaiken rakentamisen ja korjaamiseen lähtökohtana pitää olla, ettei energiaa – riippumatta siitä miten vihreää se on – tuhlata, ja käytämme kaikki keinomme kiinteistöjen energiatehokkuuden eteen.
Kirjoittaja Lauri Savolainen toimii LVI-suunnittelupäällikkönä A-Insinööreissä ja on erikoistunut suurten tuotantolaitosten ja organisaatioiden energialaskentaan ja -konsultointiin.
