Harva nykyajan toimitila, koulu, sairaala tai julkinen rakennus toimii enää ilman AV-tekniikkaa. Silti AV-suunnittelu mielletään rakennushankkeissa edelleen näyttöjen, kaiuttimien tai esitystekniikan laitehankintana, joka voidaan tuoda mukaan, kun tila on muuten lähes valmis. Kuinka monella on kokemusta siitä, että AV-asentaja ilmestyy vastaanotettuun kohteeseen poraamaan reikiä kaapeleita varten? Silloin on vähintään yksi asia mennyt suunnittelussa pieleen, kirjoittaa Timo Pirttimaa.
AV-suunnittelussa määritellään, miten ääni-, kuva-, valo-, esitys- ja näyttämötekniikka sekä niiden vaatima infrastruktuuri toimivat osana rakennusta ja palvelevat käyttäjiä osana toimivia tiloja. Valitettavan usein AV-suunnittelun tarpeeseen havahdutaan vasta yleissuunnittelun aikana, kun arkkitehti-, rakenne- tai sähkösuunnittelija ei pysty enää etenemään ilman audiovisuaalisen suunnittelun lähtötietoja.
AV-suunnittelussa määritellään, miten ääni-, kuva-, valo-, esitys- ja näyttämötekniikka sekä niiden vaatima infrastruktuuri toimivat osana rakennusta ja palvelevat käyttäjiä osana toimivia tiloja.
Kymmenen gigabittiä sekunnissa tiedonsiirtoa tai kahden tonnin kuormitus ripustuspisteessä ovat todellisia audiovisuaaliseen tekniikkaan liittyviä vaatimuksia aidoissa hankkeissa. On hyvin olennaista, milloin nämä vaatimukset tunnistetaan. Kun lähtötiedot saadaan ajoissa, muut suunnittelualat voivat ottaa ne huomioon omissa ratkaisuissaan. Jos ne tulevat vasta suunnitteluvaiheen päätyttyä, edessä on muutossuunnittelua ja lisätyökustannuksia.
Ensin äänen, kuvan ja katsomisen tarve – sitten AV-ratkaisu
Hankemuodosta tai kohteesta riippumatta lähtökohtana pitäisi olla tilan käyttötarkoitus. Mitä tilassa tehdään, ketkä sitä käyttävät ja millaista äänen, kuvan, esittämisen tai vuorovaikutuksen teknologiaa toiminta edellyttää?
Jos AV-vaatimuksia ei ole selvitetty tarveselvityksessä, myöhemmin mukaan tulevan AV-suunnittelijan on joka tapauksessa palattava näiden kysymysten äärelle. Silloin muut suunnittelija odottavat. Myös hankesuunnittelussa määritelty AV-budjetti voi osoittautua vääräksi, jos se on laadittu ilman riittävää tietoa todellisista tarpeista. Miksi siis tehdä kiireessä se, mikä olisi voitu tehdä oikeassa järjestyksessä hankkeen alussa?
AV-tekniikka voidaan hankkia käyttäjän erillishankintana, mutta se ei poista suunnittelun ja yhteensovittamisen välttämättömyyttä. Tekniset järjestelmät käyttävät rakennuksessa samoja tiloja ja rakenteita: tarvitaan kaapelireittejä, tilavarauksia, kiinnitys- ja ripustuspisteitä, sähköä, jäähdytystä ja toimivia näkemälinjoja.
Siksi AV-suunnittelija tekee tiivistä yhteistyötä muiden suunnittelualojen kanssa. Arkkitehtisuunnittelu tarvitsee tiedot laitteiden ja niiden käytön vaatimista tiloista ja näkemälinjoista. Akustiikkasuunnittelun kanssa sovitetaan yhteen esimerkiksi kaiutinjärjestelmiä ja huoneakustiikkaa sekä vaihdetaan niistä lähtötietoja puolin ja toisin. Rakennesuunnittelussa on huomioitava ripustus- ja kiinnityspisteet sekä niiden kuormitukset. Sähkösuunnittelua tarvitaan muun muassa jakamoihin, laitekeskuksiin ja sähkönsyöttöihin, LVI-suunnittelua puolestaan laitteiden lämpökuormien ja jäähdytystarpeiden huomioimiseen.
Oli AV-suunnittelu osa hanketta tai erillishankinta, sitä ei voi irrottaa muusta suunnitteluryhmän toiminnasta. Käytännön hankkeet ovat osoittaneet, ettei AV-suunnittelu ei maksa sen enempää, vaikka se kiinnitetään hankkeeseen ajoissa. Kun se on mukana alusta asti ja etenee samassa tahdissa muiden suunnittelualojen kanssa, vältetään viiveet, ylimääräiset kustannukset ja huonot käyttäjäkokemukset.
Käyttäjän tarpeesta toimivaksi audiovisuaaliseksi ratkaisuksi
Käyttäjillä on hyvin erilaisia valmiuksia määritellä AV-tarpeitaan: siinä missä yhden toiveissa voi olla enemmän tekniikkaa tai vaativampia järjestelmiä, toinen taas ei välttämättä tunnista AV-tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia lainkaan. AV-suunnittelija toimii hankkeissa tilaajan ja käyttäjien tarpeiden tulkkina, jonka avulla tiloihin löytyy laajuudeltaan ja laadultaan tarkoituksenmukaisin AV-ratkaisu. Lue lisää: Jyväskylän teatteritaloon nykyteatterin vaatima audiovisuaalinen tekniikka
AV-suunnittelussa ei suunnitella vain laitteita vaan toimivaa tilaa ihmisille. Huonosti toimiva AV-järjestelmä on tilojen käytön kannalta yhtä ikävä asia kuin huonosti toimiva IV-järjestelmä. Kun AV-suunnittelija on mukana hankkeen alusta lähtien, käyttäjien tarpeet voidaan muuttaa oikea-aikaisesti lähtötiedoiksi arkkitehti-, rakenne-, sähkö-, LVI- ja akustiikkasuunnittelulle. Näin ratkaisut voidaan yhteensovittaa ennen kuin ne muuttuvat työmaalla muutoksiksi, kustannuksiksi ja kompromisseiksi.
Kirjoittaja Timo Pirttimaa on A-Insinöörien audiovisuaalisten suunnittelupalvelujen johtaja, ja toimii myös audiovisuaalisen alan toimialaliitto Avitan hallituksen puheenjohtajana.
