Akustiikan suureista tunnetuin ja yli sata vuotta käytetty jälkikaiunta-aika ei ole riittävä kriteeri avointen oppimisympäristöjen suunnittelulle. Avoimet oppimisympäristöt ovat akustisesti varsin lähellä avotoimistoja, joissa tärkeä suunnittelutavoite on puheen leviämisen rajoittaminen. Uusien opetussuunnitelmien myötä sekä opetus ja oppiminen että koulujen tilat ovat muuttumassa uudenlaisiksi. TkL Mikko Kylliäinen esitteli vuonna 2016 toteutetun tutkimuksen tuloksia Opetushallituksen järjestämillä Oppimaisema-festivaaleilla Helsingissä 3.5.2017.

Avointen oppimisympäristöjen edellyttämiä ääniolosuhteita ei ole Suomessa juuri tutkittu.

– Vain yksi tutkimushanke on aikaisemmin tehty ja se keskittyi luokkahuoneista tuttuun ilmiöön eli puheen selvyyteen ja kuuluvuuteen, toteaa A-Insinöörien akustiikkasuunnitteluyksikön johtajana toimiva Mikko Kylliäinen.

Oppimaisemafestivaaleilla esitellyn tutkimuksen toteutti A-Insinöörit Suunnittelu Oy ja sitä rahoittivat A-Insinöörien lisäksi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy, Ecophon ja Audico Systems Oy.

Keskittymistä häiritsevä puhe minimiin

Avoimia oppimisympäristöjä on rakennettu eri puolilla maailmaa 1960-luvulta lähtien. Tutkimuskirjallisuudesta on tunnistettavissa joitakin keskeisiä akustisia ilmiöitä, joihin suunnittelussa tulee vaikuttaa. Informaatiota sisältävä ääni, kuten puhe, muuttuu esteettä levitessään keskittymistä ja edelleen oppimista vaikeuttavaksi häiriötekijäksi silloin, kun se ei ole oppilaan tai opettajan oman työskentelyn kannalta tarpeellista.

Avoimissa oppimisympäristöissä tulee lähietäisyyksillä olla hyvä puheenselvyys ja kuuluvuus. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun opettaja antaa koko ryhmälleen ohjeita, hänen on tavalla tai toisella kerättävä ryhmä lähelleen. Tämän jälkeen hajaudutaan tekemään tehtäviä eri puolille oppimisympäristöä.

– Edullista on, että avoimessa oppimisympäristössä on monenlaisia ja erilaisia alueita, joista koululaiset voivat valita itselleen oppimista parhaiten tukevan paikan. Tämä muistuttaa avotoimistoille annettuja suosituksia vetäytymistiloista, puhelinhuoneista ja pienistä neuvotteluhuoneista. Tilasuunnittelun merkitys siis korostuu, ja mielikuvitustakin voidaan käyttää.

Äänen leviämistä voidaan rajoittaa moninaisin keinoin

Suurilla etäisyyksillä tärkeää on äänen leviämisen rajoittaminen. Tutkimuksessa tehtiin akustisia mittauksia kolmessa vuonna 2016 käyttöön otetussa avoimessa oppimisympäristössä. Mittaustulokset osoittivat, että tyypillisesti 200 neliömetrin laajuisessa avoimessa oppimisympäristössä puheenselvyys on niin suuri, että keskustelu tilan päästä päähän on mahdollista – mikä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista.

Äänen leviämisen rajoittamiseksi avoimessa oppimisympäristössä on suositeltavaa käyttää erilaisia muunneltavissa olevia tilanjakajia, kuten kalusteita, seinäkkeitä, siirtoseiniä, verhoja ja vastaavia. Lisäksi tilassa tarvitaan suuri määrä ääntä vaimentavia pintoja, jotka vähentävät äänen heijastuksia. Tutkimuksen osana toteutetun kyselyn perusteella myös opettajat olivat havainneet tilanjakajien ja akustiikan merkityksen.

– Työrauhaa ja keskittymistä saadaan tuetuksi myös peiteäänellä eli sopivan neutraalilla kohinalla, joka suurilla etäisyyksillä peittää puhetta ja vähentää häiritsevyyttä, kertoo Mikko Kylliäinen.

Tutkimuksen tuloksia on hyödynnetty jo useiden uusien koulurakennusten suunnittelussa eri puolilla maata.

Lisätietoja:
TkL Mikko Kylliäinen, Akustiikkasuunnitteluyksikön johtaja, p. 0207 911 394, mikko.kylliainen@ains.fi

Avoimessa oppimisympäristössä mitattu peiteäänen äänitaso.