Ympäristöministeriön vuonna 2017 julkaisema asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta sekä Sisäilmayhdistyksen julkaisema Sisäilmastoluokitus 2018 antavat suunnittelijalle hyvät lähtökohdat rakennusten ilmanvaihdon ja olosuhteiden suunnittelulle. Uusi ohjeistus asettaa sekä suunnittelijoille että rakennusvalvonnalle uusia mahdollisuuksia toteuttaa parempia ilmanvaihtoratkaisuja. Käytännössä esimerkiksi kouluissa painitaan usein ilmanvaihdon oikeiden käyttöaikojen kanssa.

Uusien rakennusten sisäilmaston osalta asetuksessa todetaan , että ”Sisäilmassa ei saa esiintyä terveydelle haitallisessa määrin hiukkasmaisia epäpuhtauksia, fysikaalisia, kemiallisia tai mikrobiologisia tekijöitä eikä viihtyisyyttä jatkuvasti heikentäviä hajuja.” (5 § Sisäilman laatu)

”Ilmanvaihdon on toteutettava terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilman laatu oleskelutiloissa. Ilmanvaihtojärjestelmän on tuotava rakennukseen riittävä ulkoilmavirta ja poistettava sisäilmasta terveydelle haitallisia aineita, liiallista kosteutta, viihtyisyyttä haittaavia hajuja sekä ihmisistä, rakennustuotteista ja toiminnasta sisäilmaan aiheutuvia epäpuhtauksia”. (8 § Ilmanvaihto)

Asumisterveysasetuksessa (2015) todetaan, että ”Ilmanvaihdon ulkoilmavirran tulee olla rakennuksen käytön mukaisesti riittävä ja sen laadun tulee olla riittävän puhdasta. Ilmanvaihto tulee järjestää siten, että sisäilma vaihtuu koko oleskeluvyöhykkeellä.”

Näistä lähtökohdista ilmanvaihdon suunnittelu ja toteutus vaikuttaa hyvin selkeältä tehtävältä.

Painesuhteet ja automatiikka tuovat haasteita

Hyvin nopeasti vastaan tulee haasteita. Esimerkiksi rakenne- ja ilmanvaihtoratkaisut vaikuttavat rakennuksen painesuhteisiin. Niiden hallinta vaatii sellaista osaamista, jota aiemmin ei ole tarvittu, kun rakennuksissa oli enemmän hallitsemattomia vuotoreittejä vaipparakenteissa. Myös rakennusautomaatio-osaamista tarvitaan entistä enemmän. Onko rakennusten ilmavirtojen ohjaus ja mittaustarkkuus ja -tapa riittävän hyvä haluttujen sisäilmaolosuhteiden varmistamiseksi?

Valmiissakin rakennuksissa tulee vastaan monia haasteita, joiden ratkaisemiseksi vaaditaan syvällistä osaamista sekä yksityiskohtien että kokonaisuuden osalta. Vaadittava kokemus ja osaaminen on useiden vuosien pitkäjänteisen työn tulosta. Suunnittelijalta ja kuntotutkijalta odotetaan kokonaisvaltaista ja syvällistä osaamista, joiden perusteella pitäisi pystyä ratkaisemaan aiempien vuosikymmenten huonoja ja virheellisiä ratkaisuja.

Ilmanvaihdon ulkoilmavirran tulee olla rakennuksen käytön mukaisesti riittävä ja sen laadun tulee olla riittävän puhdasta. Ilmanvaihto tulee järjestää siten, että sisäilma vaihtuu koko oleskeluvyöhykkeellä.”
– Asumisterveysasetus (2015)

Onko ilmastointi aikataulutettu järkevästi?

Haastavaksi on myös osoittautunut ilmanvaihdon käyttöaikojen määrittäminen vastaamaan tarpeenmukaisuutta. Monissa koulu- ja päiväkotirakennuksissa käyttö on hyvin aikataulutettua ja jaksottaista. Kun ilmavirrat ovat suuria, eikä järjestelmiä ole suunniteltu käyttötarpeen mukaan, on vaikeaa löytää sopivia asetuksia käyttötilanteen ja rakennuksen käyttöaikojen ulkopuolisen ajanjakson säädöille.

Erittäin haastavaksi on osoittautunut energiansäästötoimenpiteiden ja riittävän ilmanvaihdon yhteensovittaminen rakennuksen toimintaedellytysten takaamiseksi pidemmällä aikavälillä. Joissain tapauksissa säästöt ovat jääneet lyhytaikaisiksi, jos rakennuksen olosuhteet ovat muuttuneet sellaisiksi, että sisäilmaongelmista johtuen rakennus on käyttökelvoton.

Hyvän sisäilman varmistamiseen ja riittävän ilmanvaihdon takaamiseen liittyy monia tekijöitä, joiden hallitseminen vaatii laaja-alaista osaamista pitkäjänteistä työtä.

On kyseessä sitten taloteknisiin järjestelmiin tai rakennetekniikkaan liittyvät haasteet, niin hyvään lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan joukkuepeliä ja useiden asiantuntijoiden yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi.