Sisäilma ja siihen liittyvät ongelmat ovat nousseet median lempipuheenaiheiksi ympäri Suomenmaata. Mutta miksi näin on ja miten olemme päätyneet tilanteeseen, että sisäilmasta on tullut rakennusalan ja jopa koko yhteiskuntamme puhutuimpia ja seuratuimpia aihepiirejä? Jo vuonna 2012 Työterveyslaitoksen (TTL) eduskunnan tarkastusvaliokunnalle luovuttamassaan raportissa todettiin, ettei sisäilmakorjauksiin käytetä Suomessa riittävästi rahaa. Missä tulee raja vastaan? Sisäilmaan liittyvät ongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti eikä maastamme taida enää löytyä ainuttakaan kaupunkia tai kuntaa, jossa ongelmaan ei olisi törmätty.

Valtaosa rakennuksista kaipaa remonttia Suomen kansallisvarallisuus on noin 775 miljardia euroa (Rakennusteollisuus 2012), josta rakennetun ympäristön arvo on runsaat 560 miljardia euroa. Lähes kolme neljäsosaa kansallisvarallisuudestamme on siis sidottu rakennuksiin, väyliin ja verkostoihin. Rakentamiseen käytetään noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa tehdyistä investoinneista yli 60 prosenttia on rakentamista.  Rakennussektori on siis erittäin työllistävä ala, minkä vaikutus heijastuu koko yhteiskuntaan.

Suomen rakennuskanta on Euroopan nuorimpia. Silti valtaosa rakennuksistamme, asuinalueistamme ja infraverkostoistamme on merkittävien peruskorjausten ja -parannusten tarpeessa. Suomi on rakennettu pääasiassa 1960-70 -luvuilla. Asuntojen korjaustarve painottuu silloin rakennettuihin lähiöihin, joissa putki- ja julkisivuremontit ovat väistämättömiä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Valtaosalle kiinteistöistä ei ole niiden rakentamisen jälkeen tehty mitään. Asiantuntijaryhmä arvioi vuonna 2009 rakennuskannan korjausvelaksi 30-50 miljardia euroa. Korjausvelka kasvaa koko ajan, minkä vuoksi kosteus- ja homevaurioille altistuu asuintaloissa noin 320 000 – 600 000 ihmistä ja päiväkodeissa, kouluissa, hoitolaitoksissa ja toimistoissa noin 240 000 – 360 000 ihmistä. Kosteus- ja homeongelmien kustannuksiksi arvioidaan vuosittain 500 miljoonaa euroa (Rakennuslehti 2012).

Kaikki mukaan talkoisiin

Aiheena sisäilmaongelmat tiedostettiin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. 1970-luvulla yhteiskuntaamme kohdanneet energiakriisit ja niitä seuranneet muutokset mm.  tavoissamme rakentaa ja remontoida toivat mukanaan ongelmia, joiden seuraukset alkoivat näkyä varsin nopeasti. Lähinnä omakotitaloja, mutta lukuisia julkisiakin rakennuksia, korjattiin mentaliteetilla ”energian säästöä keinolla millä hyvänsä”  ̶  ja seuraukset ovat tänäkin päivänä silmiemme edessä. Osasyy ongelmien kasvuun 1970-luvulla oli toki siinäkin, että rakentamisen virallisissa ja puolivirallisissa ohjeissa kosteusriskit systemaattisesti aliarvioitiin, kun uusia tuotteita ja menetelmiä alkoi tulla markkinoille.

Miksi samoja virheitä tehdään vielä 2000-luvullakin? Uskon vilpittömästi, että rakentajat ovat aina olleet ylpeitä ammattitaidostaan ja kunnianhimoisia alan ammattilaisia, mutta ymmärrys ja tieto korjata oikein olivat varsinkin 1970-luvulla lapsen kengissä. Pelkäänpä, että yhä kiristyneet energiavaatimukset rakentamisessa mahdollistavat sisäilmaongelmien jatkuvuuden vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaikka tieto lisääntyy, on jopa ammattilaisten vaikea pysyä ajan hermolla säännösten alituiseen muuttuessa. Olemme siis lähes samassa noidankehässä kuin aiemmin. Tulevaisuudessa toivoisinkin, että mm. rakennusfysiikkaan ja kosteudenhallintaan perehdyttäisiin jo siinä vaiheessa, kun hanketta lähdetään suunnittelemaan. Mielestäni pahimmat virheet tehdään usein jo suunnitteluvaiheessa. Mutta totuuden nimissä, jotta tulevaisuudessa rakentaisimme kestävämpiä ja terveempiä rakennuksia, on talkoisiin osallistuttava kaikkien asianosaisten, päättäjistä lautapoikiin.

Pahimmat virheet tehdään usein jo suunnitteluvaiheessa. Siksi rakennusfysiikkaan ja kosteudenhallintaan pitäisi perehtyä heti, kun hanketta aletaan suunnitella.

Entä jos maalaisjärjen käyttöön voisi pätevöityä?

Nykyisin sisäilmaan liittyen järjestetään erilaisia luentoja, tilaisuuksia ja koulutuksia lähes viikoittain.  Näihin käytettävä euromäärä on jo mittava. Mielipiteitä sisäilmasta ja niiden ongelmista on lähes yhtä monta kuin kertojiakin.  Meillä Suomessa koulutetaan rakennusterveysasiantuntijoita, sisäilma-asiantuntijoita, kosteusmittaajia yms.  joille kaikille on kiistatta paikkansa. Tarvitsemme näitä koulutettuja asiantuntijoita tulevaisuudessa runsain määrin lisää, koska esim. rakennusterveysasiantuntijoille on töitä enemmän kuin he ehtivät tekemään. Mutta miksi, mitä teemme edelleen väärin? Toivon mukaan koulutukseen tehdyt investoinnit alkavat tuottaa tulosta. Milloin, se on vielä hämärän peitossa…

Lisäksi tänä päivänä rakennustyömailla vaaditaan jos jonkinlaisia kortteja osoittamaan pätevyys siellä työskentelemiseen.  Vaikka kortteja roikkuu työntekijöiden kaulassa niin että niskat väsyvät, kaipaisin kuitenkin vielä yhtä henkistä ”korttia” kaikkien kannettavaksi. Maalais- tai kaupunkilaisjärkikorttia. Minusta tuntuu, että tämä terveen järjen käyttö rakentamisessa on jäänyt taka-alalle ja osittain tästä syystä olemme tilanteessa, jossa saatamme pahimmillaan korjata kiinteistöjä kymmenen vuoden välein johtuen vääristä ratkaisuista tai asenteesta. Kun byrokratia lisääntyy on tapana käydä niin, että ongelmia kohdatessa  ollaan valmiita aina piiloutumaan sovittujen ohjeiden ja sääntöjen taakse. Unohtaen, että sitä järkeäkin olisi ehkä saanut käyttää.

Vaikka kuinka koulutamme uusia ammattilaisia rakennusalalle, ei terve järjenkäyttö työmailla ole kiellettyä. Me kaikki tiedämme, että maassamme vallitsevat ankarat olosuhteet ympäri vuoden. Kesät ovat enempi-vähempi sateisia ja ilmankosteuskin on kiistatta kohoamassa ilmastomuutoksen myötä. Jo pelkästään nämä seikat tuovat tullessaan lukuisia haasteita tulevaisuuden uudisrakentamiseen ja korjaustyömaille. Ja koska työmaiden aikataulut vedetään nykyään niin kireälle, ei esimerkiksi kosteudenhallintaan ja työmaa-aikaisiin rakenteiden suojauksiin juurikaan aikaa tuhlata. Olemmeko ehkä asian ytimessä?  Tekemieni havaintojen perusteella suurin osa urakoitsijoista ottaa kuitenkin asian jo vakavasti. Mutta jotta ketju olisi pitävä sinne lautapoikaan asti, on tärkeää, että aina uuden rakennushankkeen alkaessa käydään koko henkilökunnan kanssa läpi työmaan haasteet ja painotetaan mm. kosteudenhallinnan tärkeyttä.  Näin voimme ehkä jo alkumetreillä välttää tulevat sudenkuopat.

Rakentaminen ei ole rakettitiedettä! Maalaisjärjen käyttö ei maksa mitään ja sitä voidaan hyvin käyttää säädös- ja vaatimusviidakossa yhtenä työvälineenä.

Toivoisin, että me kaikki alan ammattilaiset otamme kaikkien erilaisten vaatimusten ja velvoitteiden lisäksi käyttöömme myös maalais- tai kaupunkilaisjärjen ja pohdimme, mitä voisimme tehdä, jotta rakentamamme ja korjaamamme kiinteistökanta säilyisi terveenä ja käyttökelpoisena seuraavat 100 vuotta. Maalaisjärjen käyttöönotto ei toistaiseksi maksa mitään ja sitä voidaan hyvin käyttää säädös- ja vaatimusviidakossa yhtenä työvälineenä.  Ei rakentaminen ole rakettitiedettä. Tietyt lainalaisuudet ovat jo tuhansia vuosia vanhoja. Sisäilmaongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan rakentaminen on lähtöhetkestä alkaen hyvin suunniteltu, kaikki osatekijät huomioiden.