Normityöpäivä – ei sellaista ole
Kesä-Teppo - 5.07.2012
Turku 5.7.2012
Edellisten blogikirjoittajien tapaan esittelen alkuun itseni ja valotan hieman taustojani. Olen Kesä-Teppo Joonas Hinkkanen A-Insinöörit Turun Juva Oy:stä. Opiskelen rakennustekniikkaa Turun Ammattikorkeakoulussa talonrakennustekniikan linjalla. Ensi syksynä käynnistyy neljäs opiskeluvuosi ja tätä kirjoittaessani olen saanut päätökseen kolmannen ja samalla opiskeluajan viimeisen harjoittelujakson.
Otsikko on kärjistetty mutta siinä piilee erittäin vahvasti itävä totuuden siemen. Toki kaikissa työpäivissä toistuvat tietyt samat rutiinit ja toiminnot mutta työtehtävät vaihtelevat suuresti ja uutta informaatiota tulee uudelle työntekijälle joka suunnasta.
Muissa toimipisteissä käytössä olevaa liukuvaa työaikaa ei ole ja Turussa aamuinen aherrus aloitetaan kahdeksalta. Kesä-Teppona on mukavaa huomata, miten avoimesti ihmiset kommunikoivat keskenään. Työnteko otetaan tietenkin vakavasti mutta missään vaiheessa ei unohdeta sitä tervettä pilkettä silmäkulmassa, joka saa ajan suorastaan juoksemaan. Avokonttorissa käyvä puheensorina on merkkinä tiedon jakamisesta ja yhteistyöstä. Viereiseen ”selliin” on helppo huikata sermin yli jos omat tiedot ja taidot loppuvat. Allekirjoittaneelle käy näin tämän tästä.
Tässä kohtaa on hyvä yhtyä ensimmäisen Kesä-Teppo –blogiviestin kirjoittajan Tiina Kosken ajatuksiin (http://www.ains.fi/ajankohtaista/kesatyo-uuden-oppimista) oppimisesta. Varsinkin meille nuorille, vasta oravanpyörään siirtyville, tällaiset kesätyöt tarjoavat valtavan määrän uusia hienoja mahdollisuuksia oppia. Avoin työympäristö ja ystävälliset työkaverit mahdollistavat kollektiivisen oppimisen, jossa omaa tietopääomaa jaetaan avoimesti sitä tarvitsevalle. Kun osaavia ja viisaita päitä lyödään yhteen, niin tulos on suurempi kuin osiensa summa. Kesätyöntekijänä huomaa hyvin tiedon kulkusuunnan olevan vanhemmalta nuoremmalle mutta kuten kaikessa, tässäkin poikkeus on kohdallani vahvistanut tuon säännön. Pari kertaa muna on ollut kanaa viisaampi koulusta saadun tuoreemman tiedon ansiosta.
Kun töitä ja oppimista on tehty kolme tuntia, on ansaitun lounaan aika. Erään suuren ruokatalon mainos sopii tilanteeseen mainiosti: ”hyvä ruoka, parempi mieli.” Tämä on päivän tärkein rentoutumis- ja lataustauko. Pääsääntöisesti vietän lounastaukoni toimistolla nauttien omia eväitä ja kuunnellen muuten hiljaisessa toimistossa yksin pauhaavaa radiota.
Iltapäivän työt jatkuvat varttia vaille 12. Työnteko on ollut, kuten jo aikaisemmin on todettu, sekä opettavaista ja kouluttavaa mutta myös hienoja onnistumisen hetkiä tarjoavaa. Olen päässyt huhtikuun loppupuolelta alkaneen harjoittelu- ja kesätyöjakson aikana tekemään monenlaisia suunnittelutöitä. Töiden monipuolisuus on osin jopa yllättänyt, positiivisesti. Vastuu töistä on kasvanut vähitellen kesän edetessä ja työt ovat aiempaa haasteellisempia. Ensimmäisiä töitäni tänne tullessa oli saneerattavan katon rakenteiden detaljien piirtämistä ja tällä hetkellä olen mukana toimistorakennuksen suunnittelussa.
Kello 14 koittaa seuraava hengähdystauko piristävän kahvin kera. Iltapäivän kahvitauko on varsinainen ajatusten Aurajoki, jossa puheenaiheet voivat olla aivan mitä tahansa ja keskustelu lähtee rönsyilemään kauas alkulähteiltään. Tällainen vapaan sanan aivoriihi on tekee hyvää työilmapiirille ja yhteishengelle sekä toisinaan myös nauruhermoille. Esimerkiksi Sandellsin kaatuminen Helsingin EM-kisoissa (http://yle.fi/urheilu/kaatuminen_murskasi_sandellsin_unelman/6202016) oli maanantain 2.7. kahvitauolla kova paikka niin yleisurheilun kuin oluen ystäville.
Kahvitauon jälkeiset tunnit kuluvat usein nopeasti ja 16.15 voi hyvillä mielin sulkea koneen ja jättää työpäivän aikana opitut asiat muhimaan ja kypsymään. Vielä muutaman kilometrin pyöräily kotiin ja kilometrien kirjaaminen kilometrikisan nettisivuille (https://kilometrikisa.fi/). Näin A-Insinöörien oma joukkue saa poljettuja kilometrejä ja minä hyötyliikuntaa.
Joonas Hinkkanen työskentelee kesätyöntekijänä A-Insinöörien toimipaikassa Turussa.