Kesätyö on uuden oppimista

Pori, 11.6.2012

Olen muihin kesätyöntekijöihin nähden hieman erilaisessa asemassa, koska työpaikkani A-insinöörit Porin Juva Oy oli vielä reilu puoli vuotta sitten itsenäinen Porin Juva Oy. Oleminen osa A-Insinöörejä on työkavereilleni melkein yhtä uusi asia kuin minullekin. On käynnissä siirtymävaihe, jossa yhdistyy sulassa sovussa vanhat ja uudet käytännöt.

Tuskastuin viime syksynä siihen, että vaikka aloitin jo kolmannen opiskeluvuoteni Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ei minulla ollut juurikaan työkokemusta rakennusalalta saati opiskelemastani rakennesuunnittelusta. Kun keväällä totesin lukujärjestykseni olevan kovin tyhjä ja tutkinnostani puuttui vielä yksi pakollinen harjoittelu, päätin pistää tuumasta toimeen: sähköpostin rustaaminen, muutama puhelu ja tapaaminen avasivat oven. Aloitin työt maaliskuun lopussa, ensin seitsemän viikon harjoittelujaksolla ja nyt myöhemmin kesätyöntekijänä.

Tullessani töihin oli päällimmäinen tunne innostus, mutta voin tunnustaa hieman myös pelänneeni. Pelkäsin saavani liian vaativia hommia osaamiseeni nähden. Yritin kyllä vähän kliseisesti hokea mantrana, että kukaan ei ole seppä syntyessään vaan kaikkien on pitänyt joskus aloittaa. Oli helpottavaa huomata, että oppimisprosessi lähtee likimain nollasta, mutta silti joutuu käyttämään päätään. Nyt alkupäivien tuntemuksista onkin jäljellä innostus ¬- ja kasa opittua. Koska kesä on vasta alussa, uskon oppivani vielä paljon lisää ennen syksyä ja toivottavasti viimeisen opiskeluvuoteni alkua.

Jo näin lyhyen ajan jälkeen uskon saaneeni jonkin asteisen kuvan suunnittelijan työstä, niin iloineen kuin ongelmineen. Mutta kuten fiksu vieruskaverini konsernin yhteisessä illanvietossa totesi, on tämä ala, joka kehittyy ja jossa kehittyy jatkuvasti. Siksi pyrinkin unohtamaan peukalo keskellä kämmentä -fiilikseni ja keskittymään olennaiseen: uuden oppimiseen.

Kirjoittaja Tiina Koski työskentelee kesätyöntekijänä A-Insinöörien Porin yksikössä.